tiistai 4. lokakuuta 2016

Joensuu-SM 2016

Kuluneena viikonloppuna Joensuussa kisailtiin yhden koiran kärryluokkien sekä canicrossin SM-kisat. Osallistuin naisten juoksuun, ensimmäistä kertaa siis aikuisten matkalle.

Perjantaina aamusta vein Ekan vanhemmille hoitoon ja Ykän kanssa läksin ajamaan kohti Kouvolaa Ykän kasvattajan luo, missä sain vielä treenata pari koiraa kikkarilla ennen lähtöä. Kun yksi vaatekerrasto oli kuorrutettu mudalla, pakattiin auto ja lähdettiin kohti Joensuuta.

Lauantaina suunnattiin kisapaikalle ja rataselostuksen jälkeen lähdin hölkkäämään reitin läpi. Jännityskin alkoi pikkuhiljaa kohoamaan. Matka oli 4,5km. Reitillä oli jonkin verran mäkiä, ja muutamat alamäet oli vähän jyrkempiäkin. Jalka tuntui onneksi nousevan ihan hyvän oloisesti, mutta hyvälle lämmittelylle oli syytä varata kunnolla aikaa.

Viimein tuli lähdön hetki. Kisakoirani oli saksanseisojanarttu Jetta (Ciri Cirin Aurelia). Jetta oli viivalla tyynen rauhallinen ja odotteli nätisti lähtölaskentaa. Kun se sitten tuli, ampaistiin matkaan. Reitin toiseen alamäkeen juoksin vähän turhan lujaa ja tallasin vielä jonkin juuren tai kiven päälle, mikä sotki jo valmiiksi hallitsemattoman lujan juoksurytmin. Kummasti selvittiin mäki alas ja sain taas homman kasaan. Jossain kohtaa reittiä muistan ajatelleeni, että nyt voisi jo alkaa tuntumaan vähän ikävältä, mutta ei onneksi tunnu. Ylämäkiin Jetta auttoi hienosti, alamäkiin aiemmasta viisastuneena jouduttiin vähän jarruttamaan ja tasaisilla pätkillä saatiin pidettyä hyvä vauhti yllä.

Kuva Séphora Sirjacques

Kuva Séphora Sirjacques


Kun sitten käännyttiin pidemmälle suoralle, näin edessä kahden muun kilpailijan selät. Kehaisin Jettaa, että jes nyt muuten mennään, ja lisättiin hiukan vauhtia. Seuraavan mutkan jälkeen päästiin toisesta koirakosta ohi, toinen vilahteli vielä edessäpäin puiden lomassa. Siinä kohtaa oli matkaa maaliin ehkä jotain 1-2 kilometrin väliltä. Kun edessä menevä koirakko hetkeksi katosi näkyvistä ja edessä oli nousu, tarjosi Jetta väliin vähän ravia. Kuitenkin pian reitin tehdessä pienen silmukan, tuli jälleen takaa-ajon paikka. Jetta lähti hyvin takaisin laukalle lyhyen nousun jälkeen ja loppumatka olikin enää selviytymistä. Loppukiri onnistui hyvin ja päästiin aika hyvällä vauhdilla maaliin.

Kuva Outi Pisto


Itselleni jäi päivän kisasta hyvä mieli ja onnistumisen tunne. Tuloksia en vielä tiennyt, mutta olin joka tapauksessa tyytyväinen meidän juoksuun. Omasta sykemittarista zoomailin, että taidettiin päästä hiukan alle oman tavoitteeni, 15 minuutin. Ja niin päästiinkin, 4 sekuntia alle sen :D Lopulta meidän aika riitti SM-pronssiin! Meidän edessä kiitänyt selkä oli Kaipiaisen Hanna, saman seuran porukkaa ja hänelle jäätiin lopulta 9 sekuntia. Hannalle hopeaa ja Kyyrösen Heidi juoksi mestariksi yli minuutin kaulalla kakkoseen.


Ykä kokeili miltä tuntuu olla palkintopallilla. Kuva Séphora Sirjacques.

Kuva Niina Forsblom


Sunnuntaina kilpailtiin kaksipäiväisten kärryluokkien toinen päivä sekä canicrossin SM-viesti. Siinä juoksin Jetan kanssa seuran kakkosjoukkueen ensimmäisen osuuden, eli yhteislähdön. Se ei mennyt meiltä ihan nappiin, jostain syystä Jetalla vähän jännitti koko juoksu. Selvittiin kuitenkin vaihtoalueelle ja saatiin viesti kulkemaan maaliin asti. Seuran ykkösjoukkue juoksi pronssille :)

Ensi viikolla kilpaillaan sitten Jämillä koirapyöräilyn sekä muiden kärryluokkien SM-kisat. Siellä pääsen taas saamaan kokemusta uudesta sarjasta, kahden koiran kärrystä. Jännityksellä odotan! Kilpailuun valmistaudun nyt potkimalla paljon kickbike -treenejä sekä käymällä ostamassa uuden kypärän. Vanhakin kypärä on kyllä ihan ehjä, mutta se on jo pari vuotta käytetty niin varmasti on tapahtunut haurastumista. Tavoite on tietty pysyä pystyssä, mutta aina on hyvä olla varusteet kunnossa :)

Sillä aikaa kun Ykän kanssa oltiin Joensuussa, oli Eka käynyt naapurin tytön kanssa mätsärissä Porvoossa ja esiintynyt SIN1 ja BIS3 arvoisesti :) Näppärä pikkupoika ja taitavat on olleet esittäjät. Ekan edellisestä esiintymisestä kehässä on tulossa kohta jo pari vuotta, niin ei ehkä ihan tuoreimmassa muistissa ollut se näytelmäkäyttäytyminen.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Lihaksisto kunnossa, sanoo Eka!

Kuten jo aiemmassa tekstissä kirjoitin, Ekan treenit ovat kulkeneet älyttömän hyvin. Kesän aikana olemme käyneet säännöllisesti vyöhyketerapiassa Sonarcin Tiinalla, ja aluksi Ekasta löytyikin jos jonkinmoista pikkujumia. Lisäki Eka kävi heinäkuussa astumassa nartun, ja hoiti tilanteen ehkä hiukan hankalan ja työlään kautta, josta seurasi pieni jumi lisää lantion alueelle.

Parin viimeisen hoidon jälkeen Eka on pistellyt kirmaillen ihan huolella Ykän kanssa ihan jokapäiväisellä tavallisella metsälenkillä. Voi kuinka onnellista sitä on katsella, kun toinen leikittää pentua ja on selvästi onnellinen ja jumiton ja voi hyvin. Olen myös syöttänyt sille aina treenien jälkeen Vetfoodin BB&Recovery Balance -palautusjauhetta, tuntuu kyllä auttavan selvästi palautumisessa. Kiitos vain Sonarc!


Agilityssä lantion alueen jumit näkyvät (ainakin Ekalla) selvästi kiihdytysten hitautena, käännöksissä koska koira ei kokoa itseään yhtä hyvin, sekä A-esteen suorittamisessa.

Eilen kävimme Kouvolassa tekemässä vetotreenejä, ja tein Ekalle pitkästä aikaa kovavauhtisen treenin kickbikella. voihan vitsit kuinka kivasti se kulki! Nyt näin myös miltä sen täysivauhtinen laukka näyttää kun sen lihaksisto on selvästi kunnossa. Pitkällä tasaisella laskuosuudella seisoin vain kyydissä ja annoin mennä, ja Eka juoksi helpon näköisesti alta pois yli kolmenkympin vauhdissa :) Olihan hauskaa!

Laskettelurinteessä on sulanmaan aikoihin mukavat treeninäkymät ja tilaa temmeltää, Eka juoksee ja loikkii siellä kuin aropupu pitkässä heinikossa :) Mikäs sen mukavampaa katseltavaa.



Jatkossa aion kyllä kiinnittää aivan erityistä huomiota säännölliseen lihashuoltoon, vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei ilmenisikään. Urheilukoiran kroppa rasittuu kuitenkin ja ennen pitkää niitä jumeja tulee varmasti. Ei Ekan menemisessä aiemminkaan varsinaisesti vikaa ollut, mutta nyt kun olen nähnyt mitä se parhaimmillaan on, haluan tietysti sen pysyvän yhtä hyvänä :)

Syksy elämää täynnä

Viimeiset pari kuukautta ovat lentäneet siivillä, sattuneesta syystä. Ykä kasvaa silmissä ja oppii kokoajan uusia, hienoja ja vähän vähemmän hienoja juttuja. Lisäksi tehtiin muutto kerrostaloyksiöön vähän Ykän tulon jälkeen. Ekan kanssa alkoi elokuussa uusi treenikausi agilityssä, ja treenit ovat lähteneet kulkemaan hirmuisen mukavasti. Valitettavasti kuluneista treeneistä ei ole videomateriaalia, kun hallilla ei meidän aikaan enää pyöri juurikaan ylimääräistä väkeä joille tuikata kameraa kätöseen.


Piirinmestaruuskisoissa käytiin Ekan kanssa pyörähtämässä, mutta kilpailut loppuivat meidän osalta lyhyeen kun Eka nappasi kopin ampiaisesta, sekä hetken päästä vieläpä toisesta... Selvittiin kuitenkin kyytableteilla ja kipulääkkeellä, ja jo illalla Eka oli kotona normaalin pirteä ja iloinen.

Vaan onhan Ekalla myös iloisia uutisia kerrottavana! Siitä tuli nimittäin isä, seitsemälle pienelle pallerolle :)


Syyssäät ovat suosineet, ja olemmekin ulkoilleet paljon ja kartoittaneet uusia ulkoilumaastoja. Ystäväni Pipsa kävi kylässä kameransa kanssa, ja saikin koirista vallan hienoja kuvia, tämän tekstin kaikki kuvat ovatkin juuri näitä Pipsan räpsimiä.






Olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaa ja vaivaa koirien yksinolon harjoitteluun, mikä on onneksi tuottanut myös tulosta. Aina lähtiessäni kotoa jätän tietokoneen kuvaamaan koirasten tekemisiä, jotta tiedän mitä on tapahtunut ja kumman toimesta (okei se on helppoa arvata ilman videotakin, kun Eka ei ikinä ole tehnyt mitään hölmöä). Ja löytyy niiltä videoilta välillä ihan hauskojakin juttuja, kuten alla oleva opetusvideo by Eka, kuinka ollaan saamatta omistajalta satikutia toisen tihutöiden takia :D


Ruokailuita olemme käyttäneet Ykän kanssa mahdollisimman paljon hyödyksi ensin oppimisen oppimiseen, ja sen jälkeen oikeiden asioiden oppimiseen. Alla vähän Ykän puuhailuja videon muodossa :)


 


Yllätin itsenikin innostuessani opettamaan Ykälle tokoilujuttuja, vaikka se ei omiin vahvuuksiini todellakaan kuulu. Jotain asioita se kuitenkin oppii ihan ihmeellisen helposti, mutta kyllä on myös niitä juttuja mitkä ei tahdo sitten millään mennä kaaliin. Myös tasapainolautaan olen tutustuttanut sen jo, sillä se tulee auttamaan kehonhallinnan harjoittelua. Alla olevilla videoilla taas vähän videoituja juttuja ruokailujen yhteydessä :)

Kapulanpitoa alettiin harjoittelemaan ensin pelkällä solmuluulla, sillä se oli helppo tapa saada pentu tekemään haluttu asia, eli ottamaan se suuhun. Kun tämä tehtävä oli selvä, laajennettiin tehtävää eri esineisiin, kuten sukkaan (sattui olemaan käden ulottuvilla), pehmoleluun, ja lopulta puiseen kapulaan.


Alla lyhyt kooste muutamista jutuista mitä ollaan harjoiteltu, sekä lopussa myös pala todellisuutta, ettei näytä ihan liian yksinkertaiselta ja hauskalta puuhailulta pentusen kanssa :D Videon loppuosaan viitattuna, sivulletulossa Ykä on jostain syystä alkanut tarjoamaan jalkateräni päälle astumista, vaikka olen tietoisesti yrittänyt olla palkkaamatta siitä.


Agilityn perusteitakin ollaan ehditty aloittelemaan, Ykällä on siihen jo nyt hauskan vakava asenne. Täytyypi videoida vähän meidän harjoituksia jahka ehdin :) Lisäksi Ykä on käynyt tutustumassa muun muassa lehmiin työpaikallani sekä ihmishälinään ja juniin rautatieasemalla. Ensiviikolla Ykä pääsee mukaan myös Joensuu-SM kilpailupaikalle ihmettelemään :)


On ne kyllä melkoinen kaksikko <3

torstai 4. elokuuta 2016

Tervetuloa joukkoon, Ykä

Eilen koitti päivä josta olen haaveillut jo parisen vuotta. Toukokuun 2014 tienoilla (lunttasin sen ajan viesteistä) alkoi mielessä pyörimään ajatus, haluaisinkohan oman saksanseisojan, jonka kanssa harrastaa ja kilpailla valjakkourheilussa. Pääsisi ainakin kovempaa kuin Ekan kanssa. Voisin myös treenailla itse enemmän, kun ei tarvitse mennä yhden koiran jaksamisen rajoissa. Eka voisi keskittyä agilityyn täysillä, mutta pääsisin silti ottamaan vauhteja valjakkourheilussa.


Joulukuussa 2014 olin kahlannut netin ympäri pariin kertaan ja etsinyt mahdollisia vaihtoehtoja ja luotettavia kasvattajia, ja päädyin laittamaan yhdelle sähköpostia asiasta. Siitä se sitten lähti. Loppuviimein tuo viesti johti siihen, että pääsin tutustumaan rotuun lähemmin, treenaamaan ja kilpailemaan niillä sekä lopulta löysin itseni pentujonosta vuoden päähän suunniteltuun pentueeseen.


Voi sitä pohtimisen määrää, onko minusta toisen koiran omistajaksi, haluanko sen oikeasti, onko rahaa, onko aikaa, onko jaksamista. Siitä illasta kun sitova valinta oli tehtävä, muistan valtavasti ahdistusta, pelkoa, mutta myös pieniä innostuksen tunteita. Pohdin jälleen samoja asioita yön yli ja asian uuvuttamana myös seuraavaana aamuna töissä. Kotiin tullessani kirjoitin vastauksen, että joo haluan pennun. Tänään voin sitten kertoa, että olen todella tyytyväinen tekemääni valintaan.



Tosiaan, eilen sitten pääsin hakemaan oman pienen palleron kotiin. Vielä aamulla kotoa lähtiessäni ei tuntunut homma menevän jakeluun, että tänään on se päivä jota olen odottanut. Eikä vielä ihan pennun kanssa kotiin päin lähtiessäkään. Matkalla pennun kiljumista kuunnellessa se sitten iski. Nyt mulla on se, oma saksanseisoja. <3 (lisäyksenä, oikeasti se kiljui noin vartin alkumatkasta, sitten nukahti ja oli varsin hiljainen koko loppumatkan)


Pentu sai nimekseen Ykä, virallisesti se on Ciri Cirin Bekele. Nimen kanssa vasta ongelmia sitten oli. Pentue oli B-pentue, joten aluksi halusin nimestä B:llä alkavan. Lähes lukittuna vaihtoehtona oli jo Börje, sitä ennen Bart, siinä välissä Bro, Boost ja mitä vielä. Mikään ei kuitenkaan ihan tuntunut sopivan omaan suuhun, lisäksi minusta alkoi tuntumaan että kaikille enemmän ja vähemmän tutuille pennuille on viimeaikoina annettu B-nimiä. Silloin pari vuotta sitten, kun ensimmäiset ajatukset omasta seisojasta tuli, sanoin jo puoliksi vitsillä, että minun seisojasta tulee muuten Ykä. Sen jälkeen hyllytin nimen jo syystä, että on niin lähellä Ekan nimeä. Kun muita yhtä paljon miellyttäviä nimiä ei tuntunut löytyvän, aloin uudestaan pohtimaan Ykää. Ainut sama kirjain nimissä kuitenkin on K. toisessa etuvokaalit, toisessa taka. Todennäkösesti oppivat erottamaan ne, jos eivät niin ei sekään maailmaa kaada. Tällä hetkellä näyttää, että oppivat. Enää ei ole tullut mieleenkään, että joku muu nimi sopisi sille paremmin. :)


Kaksi päivää ollaan nyt temmelletty menemään. Parit naapurit on tutkittu läpi, pissa- ja kakkajuttuja harjoiteltu ihan mukavalla menestyksellä, muutamaan koiraan ollaan tehty tuttavuutta ja luoksetuloa sekä vähän istumistakin opeteltu :)


Eka on ottanut Ykän vastaan hienosti, sietää paljon ja kun sanottavaa tulee, osaa sanoa sopivan lujasti mutta kuitenkin lempeästi. Eilen käytiin Ekan ja naapurin koiran kanssa lenkillä sillä välin, kun pentu nukkui, tänään käytiin kaverin kanssa canicrossaamassa sekä illalla portailla. Päikkäriajat tulee hyödynnettyä tehokkaasti, ja Eka saa hiukan laatuaikaa ilman penskaa :)

Tänään kun katselin Ykän tyytyväistä tuhinaa sen nukkuessa hullun ulkona kirmailun jälkeen, tuli kyllä sellainen olo, että nyt on hyvä. Nyt on elämässä mukavasti, no, elämää. :)



torstai 14. heinäkuuta 2016

Agirotu 2016 - Toivoa täynnä

Viime viikolla järjestettiin vuoden "agilityfestarit", Agirotu2016 Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Ekan kanssa otimme osaa kekkereihin perjantaina ja lauantaina, sunnuntain joukkuekisa jäi tänävuonna väliin. Yövyimme Ekan emän ja siskon omistajan, Kaisan luona.

Perjantaina juostiin kolme virallista starttia. Kenttien pohjat olivat enemmän ja vähemmän monttuisia, mikä mietitytti hiukan niin koiran, kuin omankin turvallisuuden vuoksi. Kuitenkaan koko viikonlopun aikana ei minulla eikä Ekallakaan näyttänyt olevan ongelmia pohjan vuoksi. Kerran meinasin lentää selälleni jarrutuksessa, mutta se johtui märästä nurmesta eikä niinkään epätasaisuudesta :D

Ensimmäisellä radalla kyllä varoin selvästi pohjaa, enkä tuntunut pääsevän kunnon vauhtiin koko radan aikana. A-este otettiin uudestaan, lisäksi tuli kielto hypyltä ja vielä loppusuoralla Eka juoksi puomista läpi, mikä oli siis rike ainoastaan meidän suorituskriteereissä.


Toinen rata ei tullut videolle, mutta siinä olin alkusuoran jälkeen lentää selälleni kesken saksalaisen, mutta Eka vielä pelasti täpärästi. Sen jälkeen taisi tulla keppivirhe ohjaajan toimesta, jonka jälkeen lentokeinu Ekan toimesta. Se tuli kyllä täysin yllätyksenä aiemman hidastelun jälkeen, mutta siitä ei onneksi jäänyt jälkipyykkiä treeneihin. Loppurata paineltiin sitten taitavasti loppuun, vaikka se sisälsi vielä reilusti haasteita.

Illan rata oli reilun tunnin myöhässä aikataulusta, joten päätimme sitten mennä välissä pitämään ruokatauon. Odotellessa ajatukset vähän siirtyivät turhankin kauas kisaamisesta, ja yhtäkkiä saimme rynnätä kentälle tutustumaan rataan vähän myöhässä :D Kentällä heitin Kaisalle rennosti, että nyt tulee nolla :D Pari minuuttia ehdittiin kentällä pyöriä, kun meidät jo komennettiin pois. Lämpättiin koirat rauhassa ja kun Ekan kanssa valmistauduttiin omaan vuoroomme, juttelin vielä Ekalle ja sanoin "Tälläkään radalla ei sitten ole mitään mitä me ei osattaisi." Eikä ollutkaan! Suoran putken jälkeen en saanut Ekaa käännettyä kunnolla hypylle, mistä johtuen seuraavaan paikkaan tuli vähän kiire. Siitä huolimatta nollatulos ja sijoituttiin lisäksi sijalle 3./57 :)




Pitkän päivän päätteeksi olisi voinut vaikkapa syödä ja mennä nukkumaan, mutta sen sijaan Kaisan luo päästyämme saunoimme, katselimme agilityvideoita ja pohdittiin vaikka mitä oleellista (kuten laukanvaihtoja ja keppitekniikoita) kello kolmen aikaan yöstä. Tämä tietysti kostautui hiukan seuraavana päivänä, mutta en usko että se vaikutti ainakaan omiin kilpailusuorituksiini ratkaisevasti.

Lauantaina aamusta kilpailtiin avoimen SM-kilpailun karsintaradat. 3-luokista finaaliin pääsi 25 parasta. Rata vaikutti ihan suoritettavalta. Koska A-este oli epävarma edellisenä päivänä, aavistin sen olevan epävarma myös nyt. Koska vaihdoin sen suorituskriteerin edellisenä syksynä, se on edelleen vielä sen verran vaiheessa, että kisoissa on viimeaikoina tullut virheitä, vaikka treeneissä niitä ei enää juurikaan tule. Eka on kisoissa vielä sen verran korkeammassa vireessä kuin treenissä, että ei näköjään vielä onnistu silloin. Päätin olla ottamatta siitä stressiä, sillä tälle radalle en voinut asiaa korjata. Radalle lähtiessä olo tuntui hyvältä ja Eka vaikutti olevan sopivassa mielentilassa ennen starttia. Tulihan se virhe A-esteeltä, mitä olin vähän ennustellutkin. Mutta muilta osin onnistuttiin tekemään virheetöntä rataa! Ah mikä ihana loppusuora :) Viimeinen hyppy oli hieman eri linjassa muuhun suoraan nähden, mikä tuotti lisähaasteen. Myös loivamutkainen alku sopi Ekalle hyvin, sillä en ole vielä ratkaissut meidän haasteita radan ensimmäisen käännöksen suhteen (katso kirjoituksen ensimmäinen ja neljäs video) :D

Koska tuloksena oli suht nopea 5-tulos, jouduimme tuijottamaan tulospalvelua luokan loppuun saakka, ennenkuin selvisi, että olimme kuin olimmekin finaalissa! Sijoitus 21./107, jee :) Olimme saavuttaneet tavoitteemme.




Karsintaradan jälkeen nukuimme Ekan kanssa tunnin päiväunet auton penkillä ja kävimme moikkaamassa Sonarcin Sirpaa ja Tiinaa myyntipisteellä. Aurinkokin alkoi paistamaan pilvien välistä ja ilma alkoi vähän lämmetä.

Finaaliradalla oli runsaasti vaaranpaikkoja, joista yleisin mokauspaikka tuntui olevan kepeillevienti kolmen putkensuun läheltä. Meillä ei homma vielä siihen kaatunut, vaikka heti lähdön jälkeen  jouduin kalastelemaan Ekan kolmannelle esteelle, kun se kääntyminen on niin hankalaa kun on juuri saanut ampaista vauhtiin. Eka teki kyllä työnsä mutta hiukan tuntui olevan jo väsähtänyt, sillä reagoi ohjauksiin hiukaan normaalia hitaammin. A-esteeltä tuli taas virhe. Muuten tehtiin ihan hyvää rataa, mutta puomille mennessä kuvittelin jostain syystä olevani nyt pahemman kerran myöhässä jostain, ja kipaisin täysillä puomin toiseen päähän. Eka sitten viehättyi niin kovin antamastani vihjeestä, että tyyppi karkasi jälleen puomilta ja kävi suorittamassa edesään olevan esteen. "Tätähän sää halusit?" näkyi innostunut kysymys Ekan naamalla kun jatkettiin rataa.



Viimeinen rata lauantai-iltana vaikutti hyvinkin meille sopivalta radalta, jossa sai juosta mutta piti muistaa myös ohjata. Eka näytti kuitenkin väsymisen merkkiä vähän jo ennen starttia, ja päätin ottaa sen haasteena itselleni ja pyrkiä tsemppaamaan meidät maaliin itsemme voittajina, ja onnitsuin :) Jo alussa Eka otti keppivirheen, vaan en voinut moittia noin pitkän päivän (ja edellisen päivän) jälkeen. Pitkin rataa tunsin, kuinka toinen kyllä yritti tsempata, muttei millään enää jaksanut painella täysillä tai nostaa virettä. Lopputuloksena saimme kuitenkin puomin pysäytyskontaktin palautettua kisaradalla, ehkä se oli riittävä saavutus siltä radalta :D 



Joka tapauksessa onnistuttiin monessa kohdassa, jotka olivat selvästi yleisesti otettuna hankalia. Onnistuttiin myös kohdissa, jotka olivat meille mielestäni hankalia. Vuoden Agirotu-paidassa lukee selässä "Toivoa täynnä". Se oli tänävuonna juuri meidän menoon sopiva teksti :D Kaikenkaikkiaan reissu oli hieno ja onnistumisia tuli rutkasti. Tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon taukoilun jälkeen :)


"Always do your best.

What you plant now,

you will harvest later."

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Agilityn SM-viikonloppu 2016

Tänä viikonloppuna kilpailtiin agilityn SM-kisat Nastolassa. Ekan kanssa emme toukokuun hyvän fiiliksen kilpailuista huolimatta saaneet vaadittavia tuloksia kasaan, joten osallistuimme vain perjantaina järjestettyyn kansalliseen kilpailuun ja vietimme itse SM-kisat kotisohvalla livestreamin ääressä kannustaen kavereita :)

Perjantain kisoista jäi käteen kuitenkin sen verran, että Ekalla oli mainio kisavire molemmilla radoilla ja yhteistyö toimi. Ensimmäisellä radalla Ekalla nousi vire vähän liiankin korkeaksi, eikä haukkumiseltaan kyennyt suorittamaan kakkosestettä. Esteeltä kielto ja lisäksi korjauksen jälkeen pudotti mennessään myös riman. Sen jälkeen rata sujui mukavasti, Eka teki hommansa ja minä hoidin omani. Sen jälkeen odottelimme seuraavaa starttia reilut 3 tuntia, kisaajia kun riitti :)

Illalla 20.30 aikoihin oli toisen startin vuoro. Onneksi Eka osaa ottaa rennosti kisapaikoilla, eikä kuluta itseään loppuun odotteluaikana. Tuloksena toiselta radalta nolla, sijoitus 20./136. Nollatuloksia tuli 67, joten niidenkin joukossa sijoitus oli meille jo hyvä :) Erityisen iloinen olen Ekan tekemistä kontakteista. Kaikki toimivat juuri niinkuin treeneissä, jopa A-este joka on muutenkin vielä työn alla suorituskriteerin muuttamisen jäljiltä.

Viikonlopun tein työnikin kuulokkeet korvilla, kuunnellen livestreamin selostusta :D Mutta enpä missannut juuri kenenkään rataa, jonka olin suunnitellut seuraavani! Finaaliradat olivat todella jännittäviä navetasta käsinkin seurattuna! Voi mikä hinku tuli itselläkin taas kisakentälle. Vielä jonain päivänä saan itsekin kokea arvokisatunnelman paikanpäällä kilpailijana. Tuon ajatuksen eteen jaksaa taas vuoden verran tehdä töitä :)


Onnittelut myös puolestani viikonloppuna menestyneille sekä upeita ratasuorituksia ja omia tavoitteitaan rikkoneille :)

Tuleva kesä keskitytään Ekan kanssa jo työn alla oleviin projekteihin ja jätetään ratatreeniä vähemmälle. Heinäkuussa mennään viettämään Agirotuviikonloppu Ylöjärvelle. Ei muita uimista suurempia suunnitelmia kesäksi, toki omat treenini jatkuvat canicrossin osalta asettamieni tavoitteiden saavuttamiseksi :)

Kuhmon SM 12.-13.3.

Maaliskuussa 2016 osallistuimme Kuhmossa järjestettyyn valjakkohiihdon SM-kilpailuun. Kilpailu oli SPKL:n alainen. Kyseisen liiton kilpailuissa luokkajako menee koiran rodun mukaan A, B ja C. Kooikerhondje kuuluu C-koiriin, eli luokkaan, joka on avoin kaikille muille paitsi seisoville lintukoirille, dobermanneille ja suursnautsereille. Kilpailut olivat minulle kauden viimeiset, joten oli kivaa päästä nauttimaan niistä Ekan kanssa :)
 ¨
Lauantaina hiihdimme Ekan kanssa yksilökilpailun, missä hiihdimme 5km aikaan 15,57 sijoituksena 17/20. Vuoden takainen aikamme oli 14.40, eli ei parannusta siihen. Toki kilpailupaikka oli eri, joten ei ole suoraan myöskään suoraan verrattavissa. Lisäksi treenit Ekan kanssa olivat jääneet aika vähälle Ekan sairastelun vuoksi, mistä aiemmin kerroin. Ohitukset sujuivat ilokseni hyvin, ja Eka sai matkalla mukavaa lisäpuhtia ohi tulleista koirakoista. Maaliin päästiin vielä hyvällä loppukirillä :)

Kuva: Mari Moisala

Sunnuntaina hiihdettiin joukkueviesti, mihin Ekan ei ollut tarkoitus osallistua, mutta päätyi paikkaamaan juoksut aloittanutta belgianpaimenkoiraa miesten C-joukkueeseen. Viesti hiihdetään kolmen koirakon joukkueina. Siinä ensimmäiset lähtevät yhteislähdöllä liikkeelle, mikä on usein hyvin tapahtumarikas tilanne. Vaihtoalueelle tullessa koira tulee irrottaa vetovyöstä ja antaa avustajalle, jonka jälkeen hiihdetään lähtöviivalle lähettämään seuraava koirakko matkaan. Eka juoksi hiihtäjänsä kanssa toisen osuuden. Kun edellisenä päivänä testasimme, kuinka Eka lähtee vieraan ihmisen matkaan, ei siinä Ekan mielestä ollut mitään outoa. Yhtä innolla pinkoi menemään kuin minunkin kanssa. Vaan itse kisassa oli kuitenkin jarrutellut matkalla tajutessaan, ettei perässä hiihtänytkään omistaja. Loppukiri kuitenkin vielä irtosi, ja maaliin koirakko hiihti toisen kilpailijan kanssa rinnakkain. Vaihtoalueella olin itse koppaamassa koiran, ja kuolan peitossa oleva pikkumies juoksikin suoraan syliin ottamaan kehut vastaan. Lisäksi joukkueessa hiihti edellisenä päivänä yksilökisassa voiton vienyt labradori sekä belgianpaimenkoira malinois.

Kuva: Mari Moisala
Kaikesta huolimatta joukkue sijoittui kolmanneksi viidestä joukkueesta ja sai SM-pronssia! Hiukan Eka herätti hilpeyttä ja myötätuntoa palkintopallilla ollessaan, mutta pieni hurja vetokoira pokkasi palkintonsa ylpeänä. :)

Mitali ja kaikkee ;)